"Kaikki alkoi päähän pistosta"

Minulla oli 4pv lomaa ja PT Cruiser, mitä tekisin ja minne menisin? Ensin ajattelin Ahvenanmaata, mutta jostain syystä sain päähäni lähteä katsastamaan Pohjois-Norjan ja etenkin Nordkapin. Ihminen kai etsii aina äärirajojaan, jos ei muuten niin ainakin maantieteellisesti. Tuon kauemmas pohjoiseen ei autolla pääse, sinne siis.

Siispä reittiä suunnittelemaan. Pääpiirteittäin se olikin jo mielessä. Suorinta tietä ylös ja sieltä Norjan rannikkoa alas niin kauas kuin ehdin ja Ruotsin läpi takaisin koti Suomeen, yksinkertaista, eikö totta. Shellin Geostar-reittisuunnittelun avulla hahmottelin reitin, jolle nyt ei paljon vaihtoehtoja siellä ylhäällä ollut. Matkaa kertyisi n. 2300km täältä Pohjanmaalta reitillä Leskelä- Nordkap-Narvik-Leskelä. Pääpaino olisi siis selkeästi ajamisella, mitään muuta en suunnitellut. Varusteiksi teltta, makuupussi ja lämmintä vaatetta ja Genimapin uusi Euroopan tiekartasto.

Seikkailu alkakoon!

1.pv -Alkulämmittelyä

Leskelä- Sodankylä (470km)

Alkumatkan ensimmäiset parisataa kilometriä Kemiin asti olivat tuttuakin tutumpaa maisemaa, tätä samaa tuhannet kerrat ajettua reittiä, ei mitään ihmeellistä tarjottavaa. Rovaniemi Napapiireineen tuli ohitettua yhtä sujuvasti kuin viimeksikin. Saksalaisia busseja piha täynnä... Ilta kahdeksan hujakoilla saavuin ensimmäiseen yöpaikkaani, serkun luokse Sodankylään. Ajoa n. 6h. Illalla serkkupojan toimesta mielenkiintoinen tutustuminen työpaikkaansa Ilmatieteenlaitoksen tutkimusasemaan.

2.pv -Asiaan

Sodankylä - Nordkapp (598km)

Nyt päästäisiin siis asiaan. Lappihan oikeastaan alkaa vasta kunnolla tuosta Sodankylän korkeudelta ja vinkistä vaarin ottaneena piipahdin Tankavaaran kultamuseossa. Käymisen arvoinen paikka jos Lapin kullan kaivun historia kiinnostaa. Paikasta tosin jäi mieleen hieman liian pienellä budjetilla pyöritettävä turistipyydys teennäisine villin lännen kulissi kylineen. Ei millään pahalla, mutta en käy toiste. Hieman enemmän alkuperäisyyttä, niin ehkä sitten (vinkki)

Poroja täytyi muistaa varoa ja niitä näkyikin aina aika ajoin. Samoin kuin poroja kuvaamaan jääneitä saksalaisia. Molempia oli lukumäärällisesti ehkä yhtä paljon.

Inarissa bensaa PT:n tankkiin ennen pitkää erämaa taivalta Karigasniemelle. Pientä tietä ja vaivaiskoivikkoa. Pieni jaloittelutauko Kevon kansallispuiston info-pisteellä. Karigasniemi ja Tenojoen yli Norjaan. Valtakunta vaihtui lähes huomaamatta, pieni kyltti keskellä siltaa kertoi että nyt ollaan ulkomailla. Keskiviiva vaihtui valkoisesta keltaiseksi ja liikennemerkkien keltainen valkoiseksi, tasapaino säilyi siis. Ensimmäinen pysähdyspaikka jossain Lakselvin tienoilla, merta ja kalloita sekä hieman jo ennakkoa tulevasta. Seuraava pysähdys ja syöntipaikka Olderfjordissa, josta tie E69 Nordkappiin kääntyi. Pieni kylä, ei paljoa nähtävää, eikun menoksi. Nyt alkaa olla jo kunnon tietä! Kallio toisella puolella ja meri toisella jossain alhaalla, betonikaide sentään välissä. Hieman erilaista kun Pohjanmaan tasaisilla! Vähän yrittää sadella. Ensimmäiset tunnelitkin tuli vastaan. Heikohkosti valaistuna äkkiseltään oudohko kokemus, mutta niin se vain meni sekin. Ja noihinhan oli totuttava. Kaikkiaan tuolla Nordkapin tiellä oli puolenkymmentä erimittaista tunnelia, joista pisin oli huima reilun 8km merenalainen tunneli Nordkapin-saarelle. Hinta 140 NOK tullin puomilla.

Alkoi majapaikan etsintä. Hotellit oli täynnä, kuten arvata saattaa ja niinpä päädyin leirintäalueelle pari kymmentä kilometriä ennen Nordkappia kyselemään pikku mökkiä, mutta eioota tarjottiin sieltäkin. Niinpä täytyi turvautua telttamajoitukseen ja kokemushan sekin, jos ei niin erikoisen houkutteleva. Siisti alue, siistit pesutilat, telttapaikka 115 NOK, huonomminkin voisi olla.

No se asia oli hoidossa, joten päätin lähteä käymään siellä viimeisellä rannalla. Jos mahdollista niin maisema muuttui vieläkin karummaksi, mitä ylemmäs ajoin. Olin vitsaillut aiemmin että minun tuurillani koko Nordkap on sumun sisällä ja en näe nokkaani pitemmälle ja juuri niin siinä kävikin. Pitäisi olla tarkempi vitsailuissaan! Maksettuani 190 NOK pysäköintimaksua pääsin viimein tutustumaan sinne rakennettuun, osittain kallioon louhittuun Nordkap-keskukseen. Maisemat olisivat olleet varmaan hulppeat, mutta nyt jouduin tyytymään vain esitteen luomaan mielikuvaan meren takaa paistavasta keskiyön auringosta. Oli +9 astetta, navakka tuuli kaakosta ja sumua. Tulipahan nähtyä mitä oli nähtävillä. Takaisin tullessa piipahdin Skarvågin pienessä kalastaja kylässä, joka oli kyllä juuri sellainen joksi norjalaisen kalastajakylän voisi kuvitellakin. Stereotypioitako, en tiedä? Oli vuorossa majoittuminen. Tuuli tuntui voimistuvan ja pilvi nousemassa päälle. Auto piti tälläillä tuulen yläpuolelle hieman suojaa antamaan, sillä arvelutti tuon halvan telttani toimivuus. Kohtahan se nähtäisiin. Illalla Faithlessin -No Roots albumi antoi hienon fiiliksen seuraavan päivän reittiä kartalta suunniteltaessa. Juurettomia matkaajiahan tässä oltaisiin, ainakin muutaman päivän ajan. Iltayöstä lukuisat Harrikat ajaa pärisyttivät kohti pohjoista, jonkun MC-minkälie kokoontumisajot nähtävästi.

3.pv -Vuoria ja merta

Nordkap - Alta - Tromssa - Nordkjosbotn (705km)

Heräsin aamulla kylmyyteen , navakkaan tuuleen ja vesisateeseen. Voipahan sanoa yöpyneensä tosi pohjoisessa. Pikaiset aamutoimet ja teltan purku. Fleece- puserolle ja kuoritakille löytyi käyttöä. Eiköhän tämä ole jo nähty. Yöllä naapuriksi oli tullut sveitsiläinen pariskunta, jotain minun ikäisiäni. Miehen kanssa joku sana vaihdettiin. Kertoi pelänneensä karhuja koko yön ja olisi toivonut isompaa puukkoa kaiken varalta! Arvelin hänelle porojen ja lampaiden olevan suurimpia eläimiä siellä, tiedä sitten. Käskin leikkiä kuollutta jos karhu tulee vastaan, liekö rauhoittanut yhtään?! Toivotettiin toisillemme hyvät matkat ja niin sai taas PT kyytiä.

Tankkaus ja aamukahvi Olderfjordissa (95 E n.10NOK hujakoilla, siis 1,20 EUR /l) ja matka jatkui E6:sta kohti Altaa. Tie oli pääosin hyvää korkealla ylätasangolla kulkevaa tietä, karua maisemaa. Altaa lähestyessä ilmasto muuttui hurjasti lyhyen laskeutumisen aikana, kun palattiin takaisin meren pinnan tasoon. Sieltä löytyi maatiloja, lehmiä ja vasta paalattuja heinäpeltoja. Ihmeellistä mitä Golf-virta saakaan aikaan. Jos Suomessa piti varoa poroja, niin täällä oli varottavana myös lampaita. Paikallisilla on hauska tapa laiduntaa lampaita vapaasti ympäriinsä, milloin olivat maantienpenkalla milloin pellolla. Tuntuisi hukkaprosentin olevan kuitenkin jonkinlainen tuossa, sillä luulisi aina joskus tömähtävän.

Alta ei tarjonnut sen enempää nähtävää kiireiselle kulkijalle. Tietä riitti ajettavaksi, mitä sitä siis pihtailemaan. Tiet muuttuivat kapeiksi kallion kylkiä kulkeviksi teiksi, pääasiassa nopeusrajoitukset siellä 60-70kmh/n tienoilla. Ja sekin oli äkkinäiselle matkaajalle ihan riittämiin, varsinkin jos aikoi hieman nähdä maisemaakin. Norjalaiset olivat tietysti asia erikseen, heti kantaan liimautumassa ja kärkkymässä ohi. Eivät paikalliset pitkää suoraa tarvinneetkaan ohitukseen, tai jos ei suoraa ollut, niin kuin monessa tapauksessa ei, niin mutkien muodostama suorakin piisasi, tai sitten vain yksikin mutka. Imevät ilmeisesti äidinmaidossaan jonkunlaisen vaiston vastaan tulijoiden varalta, tiedä häntä.

Pikainen ruokailu jossain Sørkjosen tienoilla ja reissun kaunein ja suloisin neitokainen kassalla, kannatti tulla tänne asti! Mutta tyttö jäi kassalle ja minä palasin ratin taakse, aina ei voi voittaa...

Kun ensimmäinen päähänpistoni oli lähteä Norjaan, niin toinen oli ilmeisesti käydä illalla vielä Tromssassa, kun "se on tuossa lähellä"! 72km per sivu ylimääräistä, mutta ajamallahan siitä selviää. Olivat tehneet komeaa uuttaa tietä melkein koko pätkän siltoineen, penkereineen ,kaikkineen. Pääosiltaan 90kmh:n tietä. Kuulemma rahoittavat koko lystin keräämällä osuuden bensan hinnasta. Ajatus oli yöpyä Tromssassa, kun sinne kerran menin, mutta tietysti keskellä turistikautta koko perukka oli täysi. Tromssasta olisi telttapaikan saanut vesisateesta, mutta kaipasin pitkän ajorupeaman jälkeen jo hieman tasokkaampaa majoitusta, joten lähdin kyselemään mökkejä takaisin etelään päin ajellen. Eioota tarjottiin Nordkjosbotniin (kylä josta kääntyy tie E8 Tromssaan) asti, josta löytyi kuin löytyikin Vollens Guesthus, eräänlainen majatalo tai pieni hotelli. Aamiaisineen 750NOK oli väsyneelle matkaajalle ihan siedettävä hinta lämpimästä suihkusta ja puhtaista lakanoista. Hyvästi paha maailma.

4.pv - Loppukiri

Nordkjosbotn - Narvik- Kiiruna -Haaparanta- Leskelä (997km)

Hyvin nukuttujen 12 tunnin unien ja tuhdin aamiaisen jälkeen oli taas virtaa kinttaassa ja tienpäälle teki mieli. Tankkasin koko reissun kalleinta bensaa 10,64 NOK (1,28 EUR/l) ja matka kohti Narvikia alkoi. Pääosin todella upeaa 90kmh:n tietä. Suomalaisia autoilijoita paljon vähemmän kuin edellisinä päivinä, saksalaisia entiseen malliin. Narvikin kaupunkia hallitsi suuri malmisatama, maailma suurin kuulemma, sekä kaupungin kupeessa ollut hiihtokeskus. Tutustuin paikalliseen sotahistorialliseen museoon.
Mutta eteenpäin elävän mieli ja suunta kohti Ruotsia ja Riksgränseniä tietä E10, kuningas Olavin tietä. Valtakunta vaihtui taas yhtä sujuvasti kuin edelliskerrallakin, tiet leveni ja maisema muuttui lähes kivierämaaksi mitä edemmäs sisämaahan tultiin. Abiskossa pieni jaloittelutauko ja eväiden ostoa ja suunta kohti Kiirunaa malmiradan vartta. Alkuperäinen ajatus oli yöpyä jossain Ruotsin puolella, mutta maiseman ankeuden takia aloin luopua ajatuksesta mitä pitemmälle ajoin. Kiirunasta jäi mieleen ruma kaivos valtaisine sivukivi kasoineen (vuorineen) ja kaupunki tuli ohitettua sujuvasti. Jällivaaraa lähestyessa paikannimetkin alkoivat muuttua suomalaiksi, joten tuntui että kotonahan tässä melkein ollaan. Viimeinen auton juotto Jällivaarassa ja hyvää reilun 110kmh:n marssinopeutta olinkin kohta Kalixissa, siis perämeren pohjukassa ja kotoiselle E4:lle kääntyminen tuntui jo melkein kotikujalta. Viimeinen pari sataa kilometriä hämärtyvässä suvi yössä Nighwishin Once albumin soidessa soundtrackinä tarjosi viimeisen pikataipaleen pitkin tyhjiä valtateitä. Hieno päätös reissulle

Mitä jäi käteen?

Ehkäpä se että pohjoinen on tosi pohjoisessa, kauas on pitkä matka.

Ajettavaa PT kelasi mittariin kaikkiaan liki 2770km, liekö vikaa Shellin Geostarissa vai missä, osan selittää "ylimääräinen" 150km:n reissu Tromssaan, mutta silti n. 300km:n heitto tuntuu suurelta, ehkä jotain jäi laskematta. Päivämatkat olivat hurjia, keskimäärin lähes 700km, joka on kyllä jo melkein liikaa vaikka ajamisesta pitäisikin. Mutta kun asia oli etukäteen tiedossa, en voi sitä negatiiviseksi asiaksi laskea. Suosittelen varaamaan aikaa kuitenkin vastaavaan ainakin viikon.

Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli hieno, maisemat huikeita ja Pohjois-Norja oli käymisen arvoinen.

Seuraava reissu tullee suuntautumaan etelämmäs Norjaa ja ehkä aikaakin pitää varata enemmän.
Maa on kaunis, ihmiset ystävällisiä ja nähtävää on paljon. Seuraavaa kesää odotellessa...